Historiikki ja perustajat

Helsingin tanssiopisto on kannatusyhdistyksen ylläpitämä, Suomen laajin ja monipuolisin tanssioppilaitos. Opisto on antanut taiteen perusopetusta vuodesta 1992 ja alkaen 1993 Helsingin kaupunki on tukenut opiston taiteen perusopetusta. Opisto tarjoaa tanssinopetusta lapsille, nuorille ja aikuisille yli 30 eri lajissa. Opistolla on nykyisin yli kymmenen omaa tanssisalia Helsingissä. Näiden lisäksi perusopetusta annetaan noin 30 eri lähiöpisteessä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa.

Helsingin tanssiopiston toiminta alkoi vuonna 1969 perustajinaan Leila Sillantaka ja Göran Löfström. Molemmat ovat lähtöisin modernin tanssin Suomeen 60-luvulla tuoneen Riitta Vainion koulusta. Göran Löfström toimi opiston hallintojohtajana vuodet 1969–2010 ja Leila Sillantaka on toiminut opiston rehtorina vuodesta 1969.

Alkuvuosina opetus keskittyi nykytanssiin, jota opiskeli noin kaksisataa oppilasta. Ensimmäiset toimitilat kunnostettiin talkoovoimin entisestä pesutuvasta ja hiilivarastosta. Nämä Tarkk’ampujankadun tilat, joissa koulun ensimmäinen harjoitussali sijaitsi, ovat edelleen käytössä opiston pukuvarastona. Vähitellen koulutus laajeni ja opettajakunta kasvoi. Mukaan tulivat lastentanssi, taidetanssin muut lajit sekä etniset suuntaukset ja katutanssilajit.

Vuosien varrella opisto on toiminut monessa asiassa edelläkävijänä. Opiston merkitys työllistäjänä pääkaupunkiseudulla on ollut suuri, sillä ensimmäiset kuukausipalkkaiset opettajat kiinnitettiin jo 70-luvun alussa. Opisto on ollut myös vahvasti mukana kehittämässä alan järjestötoimintaa ja työolosuhteita. Kansainvälisyys on ollut opiston koulutustyölle ominaista aivan alkuvuosista asti niin opettajistossa kuin oppilaskunnassa.

Opintojen laajuus ulottuu nykyisellään harrasteopinnoista aina ammattiin valmentavaan koulutukseen oppilaan valintojen mukaisesti. Opisto on pyrkinyt antamaan monipuolista ja tavoitteellista tanssin opetusta sekä yleisessä että laajassa opetussuunnitelmassaan. Vilkkaan esitystoiminnan avulla on haluttu antaa erityisesti lapsille ja nuorille mahdollisuus kokea tanssi esittävänä taidelajina, jotta opiskelu näin saisi laajempia ulottuvuuksia.

Lasten ja nuorten laaja opetus erikoiskoulutusluokkien muodossa alkoi opistossa vuonna 1974, jolloin klassisen baletin pääopettajana toimi Ritva Kuusinen-Schorin. Hänen jälkeensä suuren työn luokkien opetuksen kehittäjinä ovat tehneet Nelli Skrjabina-Satama ja Maj-Lis Rajala.

Opiston edustama koulutuslinja on vuosi vuodelta saanut yhä suuremman kannattajajoukon. Opistossa on nykyisellään vuosittain noin 4 500 oppilasta, joten oppilasmäärän yli kaksikymmenkertaistuminen on luonut mahdollisuuksia yhä monipuolisempaan koulutukseen. Opettajia opistossa on tällä hetkellä noin 70.

Opistossa voi opiskella perinteisten lastentanssin, klassisen baletin ja nykytanssin lisäksi valtaosaa tanssin nykysuuntauksista ja oheislajeista, mm. afroa, flamencoa, steppiä, katutanssilajeja, pilatesta ja joogaa. Aivan alkuvaiheista asti opistossa on ollut toimintaa myös läpi koko kesän. Kesän ohjelmassa on tiiviskursseja, viikkotunteja ja kesäleirejä sekä kaupungissa että luonnon helmassa maaseudulla.

Opettaminen on myös tukemista – toimimista kannustajana oppilaan rinnalla. Lahjakkuutta on opistossa aina pyritty vaalimaan. Kansallisiin ja kansainvälisiin tapahtumiin on osallistuttu aktiivisesti ja sydäntä ovat lämmittäneet opiston koulutustyön ja oppilaiden vuosien varrella saamat lukuisat palkinnot. Varsin monet laajan koulutuksen oppilaista ovat päätyneet tanssin ammattilaisiksi joko kotimaahan tai ulkomaille, mm. Anu Viheriäranta, Anna Sariola, Jenny Jägerhorn, Nikolas Koskivirta, Tiina Myllymäki ja Maria Baranova tanssijoiksi maamme kansallisbalettiin.

Perustajista:

LEILA SILLANTAKA

Leila aloitti tanssiopintonsa Jämsänkoskella 1964. Vuosina 1966–1969 hän opiskeli yliopistossa, Helsingin lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Riitta Vainion Modernin tanssin koulussa.

Koulussa Leila opetti lastentanssia vuosina 1967–1969 ja tanssi Vainion koulutusryhmän produktioissa. Helsingin tanssiopiston Leila perusti 1969 yhdessä Göran Löfströmin kanssa. Opiston rehtorina ja sen nyky- ja lastentanssin opettajana Leila on toiminut perustamisvuodesta alkaen vastaten myös opiston esiintymistoiminnasta. Lastentanssia Leila on opettanut myös Kuopion konservatoriossa 1991–1992 ja Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella 1991. Leilan yli 50 vuotta kestänyt opetustyö päättyi keväällä 2011.

Opintomatkoja Leila on tehnyt 1967–1982 vuosittain mm. Tukholmaan, Kölniin, Lontooseen ja New Yorkiin. Opintojaan hän on täydentänyt Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuskeskuksessa 1989–1990. Yhdessä Göran Löfströmin kanssa 1971 perustamassaan Tanssiteatteri Rollossa Leila toimi tanssijana vuoteen 1981 asti. Kuopion kansainvälisen Dance And The Child -konferessin järjestelytoimikunnan puheenjohtajana hän oli vuodet 1995–1997. Leila on Suomen Tanssipedagogien Liiton ja Suomen Tanssioppilaitosten Liiton perustajajäsen. Hän oli neuvottelijana tanssinopettajien ensimmäisessä valtakunnallisessa työehtosopimuksessa 1984 ja siitä eteenpäin 25 vuoden ajan. Suomen Tanssitaiteilijain Liiton hallituksessa Leila oli vuodet 1980–1981. Suomen Tanssioppilaitosten Liiton hallituksessa Leila aloitti 1984 ja kuuluu hallitukseen edelleen. Liiton puheenjohtajana hän toimi vuosina 1987–1993 ja 2003–2005.

Suomen Kulttuurirahaston apuraha myönnettiin Leilalle 1976, Wainstein-apuraha 1982 ja valtion puolivuotinen taiteilija-apuraha 1988. Lastenkulttuurin valtionpalkinnon Leila sai vuonna 1990. Leila sai vuonna 2007 Suomen tanssioppilaitosten liiton Vuoden tanssikasvattaja-palkinnon liiton täyttäessä 25 vuotta.

GÖRAN LÖFSTRÖM

Göran aloitti tanssiopintonsa Helsingissä 1960. Hänen opintonsa kotimaassa ja ulkomailla kattavat yhteensä 20 vuotta. Pedagogeista merkittävin on ollut Riitta Vainio jonka modernin tanssin koulun opettajana ja toiminnanjohtajana Göran toimi vuosina 1965–69. Suomen Tanssitaiteilijain Liiton opettajadiplomin hän sai 1970, Suomen Tanssipedagogien Yhdistyksen opettajadiplomin 1971.

Yhteensä kymmenvuotisen opettajauransa aikana Göran ehti opettaa eri puolella Suomea, kunnes perusti Helsingin tanssiopiston 1969 yhdessä Leila Sillantakan kanssa. Opiston nykytanssin opettajana hän toimi ensimmäiset 7 vuotta, hallinnollisena johtajana ja hallituksen puheenjohtajana perustamisvuodesta alkaen. Vuonna 1972 Göran ja Leila perustivat opiston yhteyteen Tanssiteatteri Rollon, joka on tänä päivänä yksi vanhimpia edelleen toimivia tanssiryhmiä Suomessa.

Göranin tanssijanura kesti 12 vuotta. Hän toi break dancen Suomeen 1984 ja breikistä tulikin tanssityyli, joka on eniten tuonut suomalaispoikia tanssin maailmaan – Helsingin Sanomat kuvasikin Görania “suomalaisen miestanssin pioneeriksi” 50-vuotispäiväartikkelissa 1997.

Järjestötyö ja talous on aina kiinnostanut Görania. Tanssioppilaitoksen johtajana hänellä on takanaan 39 vuotta. Suomen Tanssitaiteilijain Liiton puheenjohtajana Göran toimi 1972, hallituksen jäsenenä vuosina 1971 ja 1973–74. Hän oli mukana työryhmässä, jonka mietinnön perusteella Teatterikorkeakoulun yhteyteen perustettiin tanssitaiteen laitos. Göran toimi neuvottelijana tanssialan ensimmäisessä työtaistelussa 1972, jolloin Helsingin Kaupunginteatterin tanssijat menivät lakkoon. Göran on Suomen Tanssipedagogien Yhdistyksen perustajajäsen, puheenjohtaja 1971–72 ja hallituksen jäsen 1973–74. Hän on myös Suomen Tanssioppilaitosten Liiton perustajajäsen, hallituksen jäsen 1982 ja puheenjohtaja 1983–85. Göran oli aloitteentekijänä tanssinopettajien ensimmäisen valtakunnallisen työehtosopimuksen aikaansaamiseksi 1984 ja neuvottelijana 1984–93.

Göran sai Helsingin kaupungin apurahan 1976. Harrastuksenaan Göran on toiminut Suomi-Sri Lanka -ystävyysseuran puheenjohtajana vuodesta 1996 lähtien. Göran osallistui Sri Lankan rauhanprosessiin asiantuntijaluennoitsijana Suomen hallituksen lähettäessä upseereita tulitaukovalvojiksi Sri Lankaan 2002.